Oikealla tavalla vääränlainen/Correct way to be incorrect

Tekstin on kirjoittanut Talvi Kukka.

Minuuden ABC

On tärkeää, että jokainen tietää ja tuntee itsensä. Maailmassa on niin monta ihmistä, ettei yksikään heistä voi olla samanlainen. Ole vain oma itsesi, sillä kaikki muut on jo viety.
On tärkeää jokaiselle saada olla rauhassa juuri sellainen kuin haluaa, sillä se vaikuttaa koko elämään ja hyvinkin vahvasti. Jos joudumme tukahduttamaan oman itsemme, voi siitä helposti seurata ongelmia mitä pidempään ko. tukahduttamista jatkuu. Siitä voi masentua, ahdistua ja elämänhalu voi laskea, kun suurin osa ajasta menee siihen, että yrität kertoa aivoillesi olla erilainen kuin mitä luonnollisesti olisit.

Joskus itsensä tunteminen ja löytäminen voi tuntua vaikealta, mutta siitä ei kannata ottaa stressiä. Jos et tiedä varmaksi sitä, kuka olet, älä yritä pakottaa jotain roolia itsellesi. Seuraa sitä mikä tuntuu luonnolliselta ja hyvältä. Jos annat itsellesi aikaa ja rauhaa, pikkuhiljaa saatat huomata paremmin sen, mitkä asiat tuntuvat hyvältä ja johdattavat sinua siihen, kuka oikeasti olet.

Osa siitä keitä me olemme, ja keitä meistä tulee on lähtöisin meidän päämme sisältä, mutta myös ympärillämme tapahtuvat asiat vaikuttavat siihen, etenkin lapsuus ja kehitysvaiheessa. Kasvuympäristö, ystävät, läheiset ja perhe. Kaikki voi vaikuttaa lopulta siihen, kuka olet, hyvässä että pahassa.
Joskin parasta on, jos kukaan muu ei vaikuttaisi meidän persoonaamme, se ei ole realistista. Kukaan ei voi elää koko elämäänsä niin erakkona, ettei joku vaikuttaisi persoonamme kehitykseen.
Lapsuudesta asti jokapäiväiset kohtaamiset ja tapahtumat muokkaavat vahvasti sitä sekasortoa, jota kutsumme itseksemme. Toisinaan sitä muokataan positiivisesti, toisinaan negatiivisesti.

Nykyaikana ihmiset kuuntelevat toisten mielipiteitä liian orjallisesti, ja unohdamme sen mikä on tärkeää – miltä meistä itsestämme tuntuu. Tarvitseeko sitä naapuria aina kommentoida, vaikka hän vähän erottuisi siitä minkä sinä näet normaaliksi. Pitääkö katseiden kääntyä kadulla kulkevaa naista kohti joka on kalju, tai sitä miestä jolla on pitkät vaaleanpunaiset hiukset.
On okei olla oma itsensä, juuri sellaisena kuin se tuntuu hyvältä ja oikealta.

 

Miten musta tuli mä?

Oma tieni sen löytämiseen, kuka mä olen ja mitä mä haluan olla, on ollut monivaiheinen.
Ala-asteella aloin olemaan enemmän kuin pojat, ja ajattelin et se on se mun oma itseni.
Pikkuhiljaa oli helpompi siirtyä siihen, että peittosi itsensä tummilla vaatteilla ja jo nuorena sanoin, että mä haluan mustat hiukset. Oli helppo verhoutua liian isoihin miesten vaatteisiin, ja kaikki tyttömäinen oli noloa.
Pikkuhiljaa opin myös kaverilta, että mitä vähemmän tekee niin sanottuja naisten juttuja, sitä parempi. Mitä raskaampaa musiikkia kuuntelee, sen parempi.

Monta vuotta elin sitä harhaa, että se on se mikä mä olen. Koulussa opittiin, että mä oon se tyyppi joka kulkee ylisuuri Metallica-huppari päällä ja kuulokkeista raikuu raskasta metallia.
Elin sitä roolia yläasteen läpi ammattikouluun, ja uskottelin et okei, tää on se mitä mä oon sisimmässä. Vaikka tuolla tyypillä olevat pitsiset kermakakkumekot ja vaaleanpunaiset hiukset on kivat, niin mun rooli on olla tämä tummiin pukeutunut poikatyttö, joka kuuntelee raskasta musiikkia ja kutsutaan paikalle, kun jotain pitää lyödä.

Halusin aina, et joku ottaa mut vakavasti. Se keino millä hain sitä, oli olla mahdollisimman miehekäs ja pelottava ulkoisesti.
Huomasin aikanaan sen, että mä en ikinä nauttinut olostani omassa itsessäni. Se alkoi olla raskasta yrittää näyttää aina yhtä vihaiselta ja pelottavalta, kantaa sitä toista ihmistä mukanaan ja unohtaa kantaa itseään.

Pikkuhiljaa kun mun kaverit muuttui, huomasin että annoin itselleni lisää mahdollisuuksia olla sellainen mikä tuntuisi hyvältä. Pikkuhiljaa se ylisuuri huppari jäi kaappiin, ja aloin kulkea vaatteissa, jotka mun mielestä näytti ja tuntui kivoilta. Lopulta päädyin siihen, että mua ahdistaa nää tummat värit joihin oon verhoutunut koko elämän, ja luovuin siitä tummanpuhuvasta hiusväristä.

Edelleen, mulla on tummat vaatteet päällä. Tummat farkut ja neule, mut ne tuntuvat mun omilta. Mun hiukset on vaaleanpunaiset, ja en oo leikannu niitä lyhyeksi enää vuosiin. Tunnen että oon nyt enemmän oma itseni kun koskaan.

Mä oon nyt oma itseni. Vihdoin.
En ikinä ollut se poikatyttö raskaan metallin ja ketjujen peittämänä, joka pelasi sotapelejä ja uhkasi ihmisiä nyrkeillä tarpeen vaatiessa.
Tosiasia on, että tämä on se mitä mä oon, ja oon iloinen että voin jakaa sen muiden kanssa.
Se nainen jolla on vaaleanpunaiset hiukset ja luurankokuvioidut hanskat, joka rakastaa vaaleanpunaisia kissakuvioituja asioita ja puhuu hassuista roolipeleistä päivät pitkät.

Mun nimi on Talvi, ja tää on se kuka mä oon. Mä oon löytänyt sen kuka mä oon, ja toivon et kaikki muutkin löytäisi.

 

Voitko olla väärässä itsestäsi?

Kyllä. Jokainen voi olla väärässä itsestään.  Ihminen luo helposti harhakuvia päänsä sisällä: Olet rumempi, huonompi ja tylsempi kuin mitä muut näkevät. Sisäisesti työnnät pois asioita jotka tuntuvat hyvältä, vain siksi koska joku kertoo sinulle toisin.
Monesti me emme huomioi sitä, että asiat saattavat tuntua pahalta, koska koemme tarvetta sopeutua yhteiskuntaan ja sen asettamiin normeihin.

On tärkeä pysähtyä ja kuunnella sitä pientä ääntä sisällä, joka kertoo jos joku asia ei tunnu oikealta.
Mikä sinusta ei tunnu oikealta, saattaa tuntua jostain muusta. Mutta molempien pitää elää vain sen kanssa mikä itsestään tuntuu hyvältä, antamatta sille arvoa mitä mieltä toinen on.

Kokeile uusia asioita. Itsensä löytäminen on helpointa kun annat mahdollisuuksia.
Jos mietit, että ”Oi, olisipa tuo kiva. Mutta ei yhtään mun tyylinen”, ehkä se nimenomaan olisi se, mikä olisi just sulle sopiva asia.  Lopulta oman itsesi suurin vihollinen olet sinä itse, koska vain sinä itse voit tehdä päätöksiä jotka satuttavat ja vaikeuttavat omana itsenäsi olemista.

 

Onnellisuus on pinnallista

Onnellisuus pinnallisista asioista on ok.
Jokaisen pitää olla vähän pinnallinen tunteakseen olonsa parhaaksi, koska vaikka sitä ei haluaisi myöntää, jokaista kiinnostaa jollain tavalla se, mitä he näkevät katsoessaan peiliin.
Mutta vaikka omaan itseensä kuuluu vahvasti ulkoiset asiat, on se yhtä tärkeää kuin sisäiset.

On yhtä tärkeää saada olla oma itsensä harrastuksien valinnassa, keskusteluissa, kuin siinä miten pukeudut ja miltä näytät.
Usein jos joku kertoo olevansa iloinen siitä millainen hän on, ihmiset ovat nopeita tuomitsemaan.
Itsekäs, pinnallinen, nämä ovat usein termejä joilla me kutsumme niitä, jotka ilmaisevat olevansa tyytyväisiä ulkoisiin asioihin itsessään, joskus myös muihin asioihin itsessään tyytyväisenä oleminen saattaa antaa itsekkään leiman.

Tämä, jos mikä, on täysin turhaa. Mikäli ihminen ei ylitsepääsemättömästi vuoda itsekkyyttä ja omaa paremmuuttaan, se on ihan hyvä olla tyytyväinen itseensä. Se on asia jota jokaisen pitäisi toisinaan olla, mutta jotain johon monet eivät kykene aina, jos ikinä.
Pinnallisuus ja tietty itsekkyys on tervettä, jopa hyväksi. Ihmisen pitää osata ajatella itseään ja antaa siihen lupa, että joskus saa laittaa omat tarpeensa ja tunteensa muiden edelle.
Pitää osata kiittää ja kehua itseään, ja on lupa olla tyytyväinen siihen, millainen sinä olet.

Joskus se, että olet perillä siitä, kuka olet, auttaa katsomaan myös elämässä eteenpäin. On helpompi löytää itselleen sopiva koulu- tai työpaikka, kun on perillä omista vahvuuksista ja heikkouksista, millainen olet persoonana ja mihin pystyt sopeutumaan.
Minä tiedän olevani ihminen, joka sopeutuu parhaiten rauhalliseen ympäristöön, ja haluaa etsiä sellaista tulevaisuudessa. Tiedän olevani täysin sopimaton henkilö tiloihin, joissa on kova hälinä ja paljon ihmisiä.
Ei ole väärin haluta itselleen parasta, ja paikkaa jonne juuri sinä sovit. Jos työ- tai koulupaikka on mieluisa ja sopiva, on pienempi mahdollisuus loppuun palamiselle.
Oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää osata joskus olla itsekäs.

Onnellisuus voi olla pinnallista, ja se on ihan ok!

 

Ole oma itsesi, mutta älä liikaa

”Ole oma itsesi!” On sanonta, jota moni meistä varmasti kuulee. Jokaista kehotetaan olemaan oma itsensä, mutta usein myöhemmin kuulee samalta ihmiseltä sanoja; ”Älä ole tuollainen”.
Älä ole oma itsesi, mutta ole kuitenkin. Ihmiset kehottavat jokaista siihen, että olisimme juuri sellaisia kuin haluamme, mutta usein kieltävät sen myöhemmin huomatessaan, että toiset ovatkin hieman erilaisia kuin muut.

”Olet niin rohkea kun uskallat olla oma itsesi”, tai mitä jos en. Omana itsenään olossa ei pitäisi olla mitään rohkeaa. Se on luonnollista, ja sen kuuluisi olla asia jota jokainen voisi tehdä. Toisinaan kuullessani tämän lauseen, tulee vain sisäisesti huono olo. Miksi yhteiskunnassa on jokaisen yksilöllisyydestä tehty asia, johon tarvitsee rohkeutta? Tätä lausetta sanomalla, tuodaan aina vain vahvemmin esiin sitä, että yksilöllisyys on outoa ja normaalista poikkeavaa.
Älä jatka tätä mielikuvaa, vaan annetaan jokaiselle rauha olla ja elää sellaisena kuin he haluavat.

 

”Mutta miksi sun pitää olla tuollainen?”
No tuota. Niin, miksi? En tiedä. Ehkä siksi, että tunnen oloni kotoisaksi sellaisena kuin olen, ja koen että saan annettua itsestäni enemmän informaatiota vastaantulijoille ollessani sellainen, kun nyt olen.

”Miksi kaikkien pitää olla niin räväyttäviä?”
Ei pidä.
Omana itsenään olemisessa ei haeta sitä, että jokainen olisi ulkomuodoltaan tai luonteeltaan räväkkä ja räjähdysaltis, päinvastoin. Se on ollut koko tekstin pointti, on ok olla juuri sellainen, kuin haluat, ja missä tunnet itsesi mukavaksi ja turvalliseksi.

 

Correct way to be incorrect.

 

Being Myself 101

It’s important, that everyone knows themselves. There are so many people in the world, that it’s impossible to be exactly like another invidual. Just be yourself, because everyone else is already taken.
It’s important to be able to be yourself in peace, because it will affect your life strongly. If we have to constantly hide ourselves, it may lead to depression, anxiety and loss of the will to live. It’s draining, when you have to constantly remember your brain to act differently from the way they would naturally act like.

Sometimes getting to know and finding yourself can feel difficult, but you shouldn’t stress about it. If you are not sure who you are, don’t force some role upon yourself. Follow the path that feels natural and good, give yourself peace and time and you may aswell start to notice how some things make you feel better and more like yourself.

Part of what and who we are, and who we become, comes from ourselves only. The other part comes from things happening around us, especially during the child and development stage.
Where you are raised, friends and family, all of it can affect to who you are in future, in positive and negative ways.
Even if it would be best to not let anyone else affect our persona, it’s not realistic goal. No-one can live their whole life in complete solitude, so no-one could affect to who you are and come to be.
From childhood, whatever happens and whoever we meet in the daily life, may and will affect the mess inside our heads we call our persona.

In the current day, people listen to others opinions way too much, and forget often that is more important – how we feel inside. Do we really need to note out loud about our neighbor, even if they may stand out a bit? Do everyones heads have to turn towards the woman on the streets who is bald, or the man with pink hair?
It’s fine to be yourself. Just the way you like it.

How did I become myself?

My route to finding that who I am and what I want to be, has been one big mess.
When I was young in first grades of school, I just started to be more like the boys, always thinking it would be “my thing” forever.
Slowly, it was easier to move to that I covered myself with dark clothing, and from young age I told I must have black hair. It was easy to hide behind oversized mens clothing, and tell that anything that is girly is embarrassing.
Slowly I learned from my best friend at that time, that the less you do girly things, the better. Rougher the music was that you listened, the better.

Living in that role for way over ten years, I just told myself that yea, this is what I am. Even if I adore the cupcake dress and pink hair that girl just had, it’s my role to fill to be the tomboy that listens to heavy metal and will be there when someone needs to be punched hard.

I always wanted to be taken seriously. The way I searched to be taken seriously, was to be as manly and scary as possible.
During time, I noticed that I never quite enjoyed who I am in my own body. It started to become difficult to always be angry and scary, having the burden to carry second person on me, and forgetting to carry myself.

Slowly my friends started changing, I noticed that I gave myself more possibilities to ”let myself free” and do things that felt good. Slowly, I left that oversized dark hoodie to my closet and wore things that I felt good in. I realized, that covering under the dark colors made me really anxious, and I started to let the dark colors slip away a bit.

Even now, I do wear dark colors in clothing. Dark jeans and cardigan, but they feel like me. I do have my pops of color, though. I have bright pink hair, that has not been cut short in years, and I have these silly pink wintershoes that I find amazing and they make me feel a tad better every time I wear them. I feel like I’m more like myself now than ever before.

Now I’m myself. Finally.
I never was that tomboy covered with heavy metal and chains, who played shooting games and threatened people with fists when needed to.
Truth is, I am what I am, and I’m happy to share it with others.
I’m that girl who has pink hair and skeleton gloves, who loves silly pink things with cat patterns and speaks of weird roleplaying games all day.

My name is Talvi, and this is who I am. I have found the person who I am, and I hope everyone else will find that aswell.

Can you be wrong about yourself?

Definently. Everyone can be wrong about themselves. People create twisted images of themselves inside their heads: You’re uglier, worse and more boring than others may see. Without even knowing, you push away things that feel good to you because someone said against it.
Often we don’t notice, that things may feel worse, because we have this need to fit in society and the standards it has set for us.

It’s important to stop and listen to that tiny voice inside, that tells you if something feels incorrect.
It’s important to understand that while someone else may enjoy one thing, not everyone will feel good with it. Both need to accept that different things bring joy to different people, and just not care of the other persons opinion. If it hurts none, do what ye will.

Try new things. Finding yourself is easiest when you give the chance to explore.
If you ever thought, “Oh, I like that.. But it’s not anything like my style”, maybe you’re wrong. Maybe that is just the thing that would fit you. In the end, you are your own worst enemy

Happiness is selfish.

Happines that comes out of selfish things is okay.
Everyone has to be a bit selfish at times to feel their best. Everyone cares deep inside about how they look and feel, what they see when looking in the mirror.
But even if being yourself on the surface is big thing, it’s also important to care for the inside.

It’s as important to be yourself with your hobbies, conversations and act, as it is in what you wear and how you look like.
Often when someone tells to be happy with how they look, we are quick to judge them to be shallow. Shallow, selfish, these are things we often end up calling people who are proud and happy with their looks. Though, at times being proud of anything in yourself may get you judged.

This, if anything, is unnecessary. If one does not boast with selfishness and how they are better than others, it’s fine to be proud of yourself! It’s something everyone should be at times, but not all will ever be able to feel so.
Selfishness and certain shallowness is healthy, even good for you. One has to think about themselves and give permission to do so. You have to thank and compliment yourself at times, and have the permission to be proud of what you are.

Sometimes understanding who you are, will help you look forward in life. It’s easier to find yourself a school or workplace when you have the knowledge of your own strenghts and weaknesses, what kind of person you are and what kind of enviroments fit for you.
I know that I am person, who fits into calm enviroment, and want to pursue that in future. I would never fit into enviroment with hundreds of people and so much loud noises and constant hassle.
It’s not wrong to want best for yourself, and place where you fit perfectly. If school, and/or workplace fits for you and you like it, there is way less chance for burnouts.
It’s important for your own wellbeing to know how to be just a bit selfish at times.

Happines can be selfish, it can be shallow even, but it’s okay!

Be yourself, but not that much.

”Be yourself!” Is something most of us hear often. Everyone is told to be themselves, but often these people who encourage it, also say the following; ”Don’t be like that!”
So, be myself, but not? People who encourage being yourself at times tend to regret their encouragement when noticing, that some people actually may be a bit different.

”You are so brave to be yourself!” Or what if I’m not? Being yourself shouldn’t be a bravery test. It should be, and it is natural, something everyone whould be fine doing. Sometimes when people tell me this, I just feel bad. Why in our society invidualism has become thing, that is some kind of test of bravery? By telling me this, it always reminds me of that being an invidual is weird and abnormal.
Don’t keep this mindset going, just give everyone peace to be themselves if it hurts no-one.

“But why you have to be like that?”
Well. Like, I don’t know? Maybe because I want to, and I feel comfortable this way. I feel like what I am gives people good impression of myself when they first meet me, and over that, I am happy with myself.

“Why everyone has to be something special and different?”
Doesn’t have to. No-one has to be anything.
I think being myself is something that is okay to do, would you be that bright bulb of sparkling colors in the crowd, or the gray figure behind everyone else. If that fits you, go for it! Just be comfortable and happy with yourself.