Saimme Työttömän Ääneen toisen kirjoituksen henkilöltä joka ei asu Raumalla, mutta päätti silti kirjoittaa raumalaiselle yhdistykselle. Kiitos rohkeudesta tuoda oma kokemus julki.
Hei !
Tässä osa omasta elämästäni työttömänä, en asu Raumalla ja haluan että tarina julkaistaan nimettömänä.
Olen ollut työttömänä vuosia, olen työttömyyden aikana saanut 3 ihanaa lasta ja nyt taas sairaslomalla/ työttömänä. Opiskelin työttömyyspäivärahalla uuden ammatin ja valmistuin 2013 ja tarkoituksena oli perustaa oma yritys mutta se kaatui siihen etten saanut starttirahaa koska olen luottotiedoton. Eli se siitä itsensä työllistämisestä.
Kuntouttavassa työtoiminnassa olin vajaan vuoden (2015-2016) juomassa kahvia 4 h/pv kerran viikossa, ei todellakaan kuntouta yhtään mihinkään mutta kunta säästää sakkomaksut. Seurana alkoholisteja jotka tulivat jos muistivat ja silloinkin yleensä humalassa, asiaan ei kukaan puuttunut, ei ohjaaja eikä sos.työntekijä vaikka asiasta moni ilmoitti. Sopimukset siitä uusittiin 3-4 kuukauden välein ja sinne oli pakko mennä tai seurauksena olisi ollut karenssi.
Omalta osaltani se loppui vähän ennenkuin vuosi tuli täyteen koska yksi kuntoutujista käyttäytyi minua kohtaan aggressivisesti (tuli paikalle humalassa) ja satuin olemaan ensimmäinen ihminen kenet näki. Ohjaaja ei puuttunut asiaan mitenkään vaikka näki tilanteen. Eli kyseinen ihminen uhkasi hakata minut koska olin levittänyt hänen tuttavastaan juoruja En tuntenut kyseistä ihmistä enkä tavannut muita kuntoutujia kuin kerran viikossa kahvin merkeissä. Humalainen kun saa päähänsä jotain niin turha selittää mitään takaisin.
Osasin olla hiljaa koska tiedän kokemuksesta ettei humalaisen/aggressiivisen miehen kanssa kannata puhua. Tilanne oli ohi muutamassa minuutissa ja kyseinen mies käveli ulos. Keräsin tavarani ja ilmoitin ohjaajalle lähteväni kotiin. Sain paniikkikohtauksen tapahtumasta ja olin paniikissa vielä kotiin päästyäni.
Otin yhteyttä kuntoutuksesta vastaavaan työkkärin virkalijaan ja hän sanoi että voin todellakin lopettaa homman ja oli todella järkyttynyt tilanteesta. Sos.työntekijä haukkui minut pystyyn että miksi keskeytän ja vika oli minun ja valehtelen takuuvarmasti asiasta. Hän ei käynyt kertaakaan katsomassa mitä kuntouttavassa tapahtui eikä ottanut valituksia kuuleviin korviinsa. En ole ainoa ihminen kenellä on ollut ongelmia kyseisen sos.työntekijän kanssa.
Olin naimisissa alkoholistin kanssa vuosia ja erosin henkisen väkivallan takia, sos.työntekijä tiesi tämän ja silti pakotti minut alkoholistien seuraan kuntouttavaan työtoimintaan. En ole asioinut sos.työntekijän luona tämän jälkeen missään asioissa koska sain hänet ongelmiin kuntouttavan työtoiminnan takia. ( Täällä ei ole kuin yksi sos.työntekijä töissä.)
Seurauksena tästä saan nykyään usein paniikkikohtauksia, masennus on pahentunut ja koen pienimmästäkin asioista ahdistusta.Olen ollut nyt vuoden sairaslomalla ja joutunut koko ajan taistelemaan kelan kanssa sairauspäivärahoista ja toimittamaan uuden lääkärilausunnon parin kuukauden välein. Nyt taas työttömänä eli taistelua työkkärin kanssa koska en ole työkykyinen ja sairasloma jatkuu kuukausia mutta piti ilmoittautua työttömäksi koska kuntoutustuen/työkyvyttömyyeläkkeen käsittelyaika on 2-3 kuukautta ja en voi 3 lapsen yksinhuoltajana elää ilman rahaa.
Lasten isä on kuollut eron jälkeen ja pyöritän yksin arkea koska ei ole tuttuja ketkä auttaisivat ja sukulaiset asuvat satojen kilometrien pääässä. Kelasta en saa t.tukea koska lasten eläkkeet sekä lapsilisät lasketaan minulle tuloksi, menoina ei huomioida kuin asumismenot. Paperilla näyttää että rahaa on mutta netti maksaa, puhelinkuluja on, vanhin lapsista lukiossa jne.
Terapiassa käyn kerran kuussa ja en omista autoa eikä ole toimivaan joukkoliikennettä joten lääkärireissut hoidan kela-taksilla joka maksaa tänä vuonna 50 €/matka ja siihen lääkkeet päälle. Nekin menevät omasta pussista. Tämän lisäksi on fyysisiä sairauksia jotka vaikeuttavat työntekoa. Jätän lääkkeitä hakematta ja lääkärireissuja tekemättä kun ei ole rahaa.
Haaveilen vieläkin omasta yrityksestä koska ilman autoa/joukkoliikennettä on vaikea lähtetä muualle töihin ja kotona pystyisin tekemään töitä oman voinnin/jaksamisen mukaan. Muutenkin töihin meno pudottaisi tuloja koska sitten iskisi ulosottomies palkkaan kiinni ja olisin taas tukien varassa. Nyt voin vain odottaa että suurin osa veloista vanhenee koska ei ole varaa maksaa perinttätoimitojen ylisuuria perintäkuluja.
Pitäisi myös päästä traumaterapiaan työstämään asioita mutta pikku ongelma, siitä pitäisi itse maksaa ja työttömänä sitä rahaa ei ole.
nimim. Toivoa kohti
Users Today : 569
Users Yesterday : 513
This Month : 1082
Total Users : 762284