Tiesitkö tämän pääsiäisestä?

Vanha pääsiäiskortti

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein, mutta monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa. Useissa vanhoissa uskonnoissa keväällä on tavattu juhlia. Anglosaksisissa maissa Easter (saks. Ostern) on ollut kevään jumalan kunniaksi vietetty juhla, jota anglosaksit kutsuivat Eostraksi ja germaanit Ostaraksi. Eostran uskottiin tulevan pääsiäisen aikaan maan päälle jäniksen muodossa ja munivan värillisiä munia. Munia on pidetty eri puolilla maailmaa hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuvana.

Pääsiäisen ajankohtaa on juhlittu jo ennen nykyisten uskontojen syntyä. Pääsiäinen sijoittuu aina kevätpäiväntasauksen paikkeille, jolloin yö ja päivä ovat viimeinkin yhtä pitkiä. Pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa siis kevät, mikä on antanut syyn iloisille juhlinnoille.

On arveltu, että kevään juhlistaminen sai alkunsa muinaisena hengellisenä juhlana, jolla kunnioitettiin maan ja kuun kiertoa sekä vuoden ensimmäisten taimien ja kukkien kasvua talven kurittamasta maasta.

Suomessa pääsiäinen on merkinnyt paitsi paaston loppumista, myös iloa talven päättymisestä ja kevään saapumisesta. Pääsiäisen tavoilla ja teoilla kylvettiin siemenet tulevan kesän onnelle ja terveydelle. Erityisen tärkeää oli varmistaa karjaonni ja viljan kasvaminen.

Myöhempään suomalaiseen pääsiäisperinteeseen on kuulunut muun muassa mämmin syönti, pääsiäismunien maalaaminen, pajunvitsoilla virpominen ja rairuohon kasvattaminen. Pääsiäiseen on liitetty perinteisesti muitakin heräävän elämän vertauskuvia kuten narsissit, keltaiset pääsiäistiput ja hiirenkorvalle puhkeavat koivunoksat ja pajunkissat. Valo voittaa kevätpäiväntasauksen jälkeen pimeyden ja lämpö kylmyyden, mistä voidaan ajatella vertauskuvallisesti, että elämä voittaa kuoleman.

Kukkia ja muna

Kiiro- eli kiirastorstai

Pääsiäisviikon torstaina eli kiirastorstaina karkotettiin pihamailta »kiira». Pihamaan puhdistuksessa käytettiin tulta, katajaa, tervaa ja kiliseviä lehmänkelloja, joiden avulla »pahat henget pakenivat seudulta». Menojen tarkoituksena sanottiin myös joskus olevan vaarallisten käärmeiden karkotus pihapiiristä.

Pihapiiriä puhdistettiin myös rautaesineillä. Taloa saattoi kiertää isäntä kirveen kanssa tai emäntä yllään kaikki talon rautaesineet: keritsimet, hiilipihdit, sirpit, puukot ja pärepihdit. Pohjois-Savossa kiiraa karkotettaessa tavallista, että juostiin talon tai navetan ympäri lehmänkello kaulassa. Kyseessä oli siis kodin puhdistaminen äänen, tulen, raudan, tervan ja muiden suojaavien elementtien avulla.

Kiirastorstain tapoja on tulkittu kansanomaiseksi muodoksi katolilaisesta synneistä puhdistautumisrituaalista. Kansan keskuudessa se on ollut yleinen puhdistamispäivä. Karjalaiset ja hämäläiset tekivät kiirastorstaina suursiivouksen, jossa joka nurkka pestiin ja siistittiin. Samaten risaiset ja likaiset vaatteet poistettiin käytöstä. Päivää pidettiin myös vuoden otollisimpana päivänä parran, tukan ja kynsien leikkaamiseen sekä polttopäreiden kaatamiseen.

Mitä kiirastorstai sitten merkitsi kansalle? Tavoista päätellen voidaan esittää, että ihmiset ovat mieltäneet päivän enemmän yleisen puhdistautumisen kuin kristinuskon synneistä vapautumisen hetkeksi. Slaavilaisilta ja balttialaisilta kansoilta tunnetaan keväisiä tapoja, joissa vanhasta talvesta puhdistaudutaan karkottamalla tai polttamalla talvea symboloivat voimat. Samantapaista ajattelua on ehkä mahdollista nähdä myös kiirastorstain karkotuksissa.

tipu

Pääsiäisaatto eli lankalauantai

Pääsiäisaatto eli lankalauantai oli väkevää aikaa – tuonpuoleisen väen uskottiin olevan liikkeellä. Aattosaunan ajaksi saatettiin kattaa pöytä vieraileville hengille samaan tapaan kuin kekrinä. Pahantahtoisia voimia torjuttiin piirtämällä suojaavat merkit ovien päälle. Aattoyönä ennustettiin myös tulevaa, esimerkiksi kuuntelemalla öisiä ääniä kolmen tien risteyksessä. Voionnen sai pääsiäisenä kun pesi kirnun uudella vihdalla ja vei sen paikkaan, josta henget kulkivat yöllä.

Nukke ja kissa

Pääsiäisruokien suhteen pöydän antimet olivat tähän aikaan vuodessa vähissä, eikä luonto ollut vielä ennättänyt antaa uuttakaan. Perinteisiä pääsiäisruokia olivat munamaito, rieskat, piimästä tai rahkasta tehdyt jamakkapiirakat, juustot, uunijuustot, verimakkarat ja vasikkapaistit. Lisäksi on tietenkin syöty mämmiä. Savossa pääsiäisenä leivottiin pääsiäislimppuja ja suuri kylvöleipä, joka syötiin kylvöpäivänä.

Metsä- ja vesilintujen munat olivat vanhalle kansalle kaivattu kevätkesän ruoanlisä, joka symboloi elämän jatkumista. Munimiskauden katsottiin alkavan pääsiäisestä, jolloin kertoman mukaan varis ja harakka munivat ensimmäisen munansa keleistä riippumatta. Pääsiäisenä tehtiin taikoja, joilla varmistettiin hyvä onni munien löytämiseen sekä keitettiin munia talon väelle ja palkaksi virpojille.

Pääsiäisen aikaan on ollut tapana keinua eli kiikkua. Nuoret rakensivat hakotarhoiksi kutsuttuja keinupaikkoja, jonne kokoonnuttiin kisailemaan, tanssimaan ja nauttimaan keväästä. Jokainen talo koetti kilvan saada keinun valmiiksi, sillä se tiesi onnea talolle jos siellä nähtiin ensiksi pääsiäiskeinu. Pääsiäiskeinuissa otettiin hurjia vauhteja, sillä kiikkuminen toi ihmiselle terveyttä sekä talolle onnea ja hyvinvointia koko vuodeksi.

Pääsiäismunia

Pääsiäispäivä

Pääsiäisaamuna kiivettiin korkeille paikoille seuraamaan auringon nousua. Sanottiin että pääsiäisaurinko tanssii tai riemuitsee. Tiesi hyvää vuotta, jos pääsiäisaurinko nousee kirkkaalta taivaalta. Silloin ei ole huolta hallasta, vilja menestyy ja tulee hyvä marjasato. Himmeä pilvinen aamu tietää sateista kesää, pilvien läpi nouseva aurinko sekavaa vuotta.

Auringon nousua katseleva tyttö saattoi pestä itsensä lumella ja sanoa: »Olkoon maineeni niin puhdas kuin tämä lumi ja katsokoon ihmiset minua niin kuin tuota päivännousua!». Tytöt saattoivat myös noutaa purosta vettä varhain ennen variksen raakkumista. Sillä kun pesi kasvonsa, sai virkeyden ja terveyden koko vuodeksi sekä kauniin, vaalean hipiän kesäksi. Sanottiin, että jos tytölle ei ole pojan käsivartta pääsiäisenä pään alla, niin sitten sitä ei ole koko kesänä.

Pääsiäisenä varmistettiin monin keinoin terveyttä kesälle. Aattoyö saatettiin nukkua kirves »pään pohjissa» ja sitä kierrettiin aamulla kehon ympäri tai silitettiin veitsellä kolme kertaa käsiä. Silloin ei kirves purrut eikä veitsi vihannut sinä kesänä. Jalkapohjia vahvistettiin astumalla herätessä kirveen lappeelle tai juoksemalla avojaloin lastukolla. Tämä teki jalkapohjat lujiksi. Sen sijaan paljain jaloin ei saanut pääsiäisenä astua lattialle tai maalle.

Aamuvarhaisella soitettiin lehmän ja lampaan kelloja tai paimentorvea, mikä varmisti karjaonnen. Karjalle laitettiin »pääsiäisenä kello kaulaan ja kekrinä naulaan». Ennen kellon asettamista emäntä kiersi navetan kellojen ja palavan tervatuokkosen kanssa kolmesti myötäpäivään ja kolmasti vastapäivään, jotta lehmät tulisivat kesällä paremmin kotiin. Lehmiä piti myös kutsua navetassa ennen auringon nousua samoilla kutsuhuudoilla kuin niitä kesällä kutsuttaisiin kotiin.

Lammas

Pääsiäisaamuna oli tapana edistää viljankasvua menemällä pellolle kylvövakka mukana ja kylvää tyhjään – ikään kuin tulevia kevätkylvöjä ennakoiden. Myös pihapiirin saunanhaltijaa saatettiin muistaa pääsiäisaamuna viemällä saunaan lahjana talon parasta ruokaa. Annettaessa sanottiin: »Täss’ on lahja saunan haltijalle!»

Koska pääsiäinen on erityinen vuodenkierron käännekohta, sen tavat ja tapahtumat ennakoivat koko seuraavaa vuotta tai kesää. Onkin sanottu, että minkä eläimen ensimmäisenä pääsiäisaamuna näki, sen ominaisuudet sai itselleen koko vuodeksi. Kauniin lintusen näkeminen toi liukasliikkeisyyttä, hyvää tuulta ja naimaonnea. Hevonen teki voimakkaaksi, kissa laiskaksi ja viluisaksi.

Pääsiäisen sään sanottiin määräävän myös sään helluntaina ja särjen kutupäivänä. Kalojen kudun alkamishetki oli entisajan ihmisille tärkeä, koska kaloista saatiin alkukesällä täydennystä ruokavalioon. Linnustajat toivoivat pohjatuulta pääsiäiselle, sillä etelätuulen uskottiin karkottavan linnut pohjoiseen. Pohjois-Pohjanmaan vanha kansa odotteli pääsiäisen jälkeen kovia tuulia. Mitä enemmän oksat ja rikat varisivat, sitä parempi tuli viljasadosta. »Hyvä on lähtö Tapion riihestä, vielä sitä porahtaa meiännii riihestä».

Virpominen

Itä-Suomessa ja Karjalassa perinteeseen kuuluu virpominen palmusunnuntaina ja palkan saaminen yleensä pääsiäissunnuntaina. Virvonta on tehty Jeesuksen matkan ja palmunlehvätervehdysten muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana. 1980-luvulta lähtien koko Suomessa on yleistynyt virpomis- ja noitaperinteen yhdistyminen, jossa pienet lapset kulkevat noidiksi tai muiksi pääsiäishahmoiksi pukeutuneina virpomassa palmusunnuntaina saaden heti palkkioksi makeisia tai vastaavaa. Pohjanmaalla lapset käyvät virpomassa pääsiäislauantaina ja palkka saadaan virpomisen päätteeksi. Länsi-Suomessa lapset ovat koonneet kotiin pajunkissoja maljakkoon palmunlehvien vertauskuviksi.

Kukkia

Pääsiäisnoidat

Pääsiäisnoidat tunnetaan nykyään varhaisesta pääsiäisnoitailmiöstä muuntuneena lasten leikkinä, virpovien noitien perinteenä.

Historiallisesti pääsiäisnoidat eli trullit ovat erityisesti kotieläimiä kohtaan pahantahtoisiksi uskottuja olentoja tai näitä esittäviä ihmisiä. Ruotsin kielessä troll tarkoittaa peikkoa ja nykyisin myös noitaa.Uskottiin, että kotieläimet ovat pitkäperjantain ja lankalauantain illan aikana alttiina pahalle. Toisaalta tuolloin harjoitettiin nimenomaan tätä uskomusta vahvistavia menoja, kuten esimerkiksi leikattiin eläimistä karvoja ja nahanpaloja. Trulleina toimivat yhteisöstä syrjäytyneet naiset, jotka näin ilmaisivat naapureitaan kohtaan tuntemaansa kateutta. Uskottiin, että pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain välisenä lauantaina Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään ja silloin noidat pääsivät mellastamaan maailmassa. Siksi pääsiäislauantaina pelättiin noitia ja pahan karkottamiseksi muun muassa poltettiin pääsiäiskokkoja.

Nykyinen pääsiäisnoitaleikki on lasten viihteeksi kehitetty yhdistelmä pääsiäislauantain trulliperinnettä (noidaksi pukeutuminen) ja virpomisperinnettä (virpovitsat, onnentoivotus ja palkan vaatiminen). Etelä-Suomessa vastaava päivä on palmusunnuntai.

Noita

Pääsiäispuput

Vaikuttaa siltä, että puput ja jänikset ovat lähtöisin pakanallisista rituaaleista. Ne tiedettiin erityisen lisääntymiskykyisiksi eläimiksi, joten ne sopivat luontevasti juhlaan, jota vietettiin uuden elämän syntymisen kunniaksi. Saksalainen kansanperinne yhdisti jänöihin kristillisen ajatuksen ikuisesta elämästä, koska pienten pomppijoiden silmät ovat auki heti syntymästä lähtien. Tämän vuoksi väki uskoi, että ne ovat olleet “hereillä” ainiaan.

Pupuperinne kulkeutui Yhdysvaltoihin, kun saksalaiset siirtolaiset asettuivat Pennsylvaniaan 1700-luvulla. Myöhemmin syntyi ajatus suklaapupuista, joita tuotetaan USA:ssa nykyisin yli 90 miljoonaa kappaletta vuodessa.

Pupu

Pääsiäismunat

Pääsiäispupun tapaan myös muna edustaa uutta elämää, ja se on itse asiassa toiminut symbolina jopa elämän mysteerille. Munasta on käyty filosofisia keskusteluita jo antiikin Kreikassa, sillä ikiaikaisen kysymyksen “Kumpi tuli ensin, muna vai kana?” sutkautti aikoinaan itse Plutarkhos.

Myös pääsiäismunien maalaaminen liittyy uuden elämän juhlistamiseen, ja se on jälleen perinne, joka on saanut alkunsa jo ennen kristinuskoa. Munien koristeleminen kuuluu nimittäin muinaiseen persialaiseen uudenvuodenjuhlaan, joka tunnetaan nimellä nowruz.

Jotta päästään suklaamunien aikaan, täytyy tehdä muutaman vuoden pikakelaus lähemmäksi nykypäivää. Ensimmäiset suklaamunat putkahtivat ulos teollistuneen Britannian tehtaista vuonna 1873, ja siitä lähtien näihin suklaisiin herkkuihin on suhtauduttu melko hullaantuneesti. Italiassa valmistettiin vuonna 2011 maailman korkein suklaamuna, joka ylsi 10,39 metriin ja painoi huikaisevat 7 200 kiloa – siis enemmän kuin täysikasvuinen norsu.

Pääsiäismunia

Muita pääsiäistapoja

Pääsiäisaamulla noustiin varhain ja soitettiin kelloja ennen kuin ehdittiin syödä mitään. Se, joka ensimmäisenä nousi ylös ja ennätti soittaa kelloa, oli koko vuoden talon onnekkain. Aamulla soitettiin myös lehmän ja lampaan kelloja tai paimentorvea. Tämä varmisti karjaonnen. Karjalle laitettiin myös kello »pääsiäisenä kaulaan ja kekrinä naulaan».

Lähteet:

Taivaannaula, Wikipedia, www.ef.fi,