Suppailua Poroholmassa

Rannalla tuulee aina kovempaa. Ja jos ei aurinko paista, sekin tuntuu rannalla kylmemmältä. Rannalla kuuluu nauttia lämmöstä ja valosta, mutta jos sitä ei ole, niin sitten kuuluu hurmioitua suppailusta, uudesta kesälajista jossa tasapainoa testataan ja merenkulun vapaus hivelee hiuksia.

SUP aka Stand Up Paddling eli seisten meloen on surffauksen kantamuoto. Sup tarkoittaa myös urbaanin sanakirjan mukaan ”mitä kuuluu”. Se on lyhennys jo lyhennetystä englannin kielen slangisanasta ”wazzup”. Jos sen siitä edelleen lyhentää, menee jo klingonin kieleksi ja vastareaktio sen mukainen.

Otalahden ranta oli lähes autio lukuunottamatta suppailuun osallistujia ja ohjaajaa, joka pumppasi lautoihin lisää ilmaa. Ne ovat siis ilmatäytteisiä. Siksi kevyitä kantaa, vain tuuli halusi viedä ne mukanaan. Melan sai lyhennettyä polviasentoa varten. Muutoin laudalla kuuluisi seistä vakaasti ja kauhoa itseään kevyesti eteenpäin. Kannoimme laudat venesataman puolelle, sillä arvioimme sen tyynemmäksi paikaksi.

Se mitään tyynempi ollut. Aloittelijoiden silmissä allonkareetkin muuttuivat aalloiksi. Koska karkunarua ei ollut, eikä vesi näyttänyt yhtään sen houkuttelevammalta kuin lahden puolella, veteen putoaminen ei ollut vaihtoehto. Siksi homma näytti aluksi virtahevon kävelemiseltä parvekkeen kaiteella.

Kun ymmärsimme, ettei se lauta lipsahdakaan pois niin helposti, uskaltauduimme hieman pidemmälle. Melominen auttoi lautaa eteenpäin mutta seisominen ei tullut kyseeseen niillä(kään) aalloilla. Pelastusliivit toki olivat päällä. Ne myös lämmittivät. Ne muutamat lapset, jotka olivat mukana, tyytyivät lämimään minigolfia.

Kun kesivartalon mikrolihakset alkoivat hoksata mitä pää yritti saada kroppaa tekemään, melomiseen tuli varmuutta. Pientä seikkailumieltä ja päätin lähteä aaltoja kohti kiertämään niemeä. Hartiatkin saivat osansa liikunnasta. Otalahteen päin sai lasketella ja siinä kohdassa nousin jo pystyyn, tosin haparoiden kuin juuri syntynyt vasikka. Vapauden tuuli työnsi takaa päin. Toisella kerralla muutkin tulivat mukaan. Veden varaan ei joutunut kukaan. Laudan perässä oli muutama evä joka piti sen suurin piirtein suorassa. Eihän se lujaa kulkenut, mutta siinä tasapainon tilassa ei tarvinnutkaan.

Paremmalla ilmalla olisi hyvin voinut suppailla lähisaareen. Ottaa repussa eväitä mukaan ja trangia ja ehkä kahden hengen telttakin. Hauska kokemus, sopii turvallisuutensa ja helppoutensa vuoksi lapsille ja miksei reilusti vanhemmillekin. Mutta jos vähänkään reippaammin meinaa vettä kauhoa melalla, saa varautua seuraavan päivän hartiakipuihin, ellei treenaa sillai muuten.

Ja kannattaa se sää tilata etukäteen.

mediapaja/TL