Ruissalo-päivä 14.6.2017

Lähtö kotoa klo 8.00, kokoontuminen Lokki-talon pihalla 8.30 ja valmistautuminen Ruissalo-päivään. Päivästä tuli lopulta poikkeuksellisen pitkä, mutta olipahan päivä! Istuin jo bussissa valmiina lähtöön ja aikataulun mukaan päästiinkin liikkeelle. Hetken kyllä mietin, että noinkohan päästään Kortelaa pidemmälle, kun bussi alkoi pitää ihmeellistä meteliä ja ilmastointi lakkasi toimimasta. Vähän ajan kuluttua onneksi tämäkin korjaantui. Ruissalon päässä kello läheni 10:tä, jolloin tapahtuma alkoi, mutta me olimme ihan jossain muualla. Missään ei näkynyt paikkaa, jossa olisi ollut jotain liikettä, tai edes ihmisiä. Ihmekös tuo, sillä olimme ihan väärässä paikassa. Perillä oltiin lopulta klo 10.15, vartin siis myöhässä ja tottahan toki turkulaiset havaitsivat ”myöhästymisemme”.

Outoon valkoiseen puol napapaitaan (hörhelö sellaiseen) pukeutunut harmaapartainen vanhempi mies kuulutti mikrofonin kautta: ”Jaahas, kuten kaikki varmaan huomaavat, aikataulusta ollaan jäljessä, kun raumalaiset eivät löytäneet kerralla perille.” Perinteinen Länsi-rannikon vastakkain asettelu alkoi siis heti.

Saimme aikataulut käsiimme ja lentopallojoukkue lähti tarpomaan ”rantaboulevardia” pitkin kilometrin päässä sijaitsevalle lentopallokentälle jo perinteeksi muodostunutta haasteottelua varten. Kuuleman mukaan hävittiin turkulaisille mennen tullen, puhtaasti 3-0. Itse kiertelin ympäri aluetta valokuvia napsien samalla kun valmistauduin henkisesti tietokilpailuun, johon minut ohimennen värvättiin. Paikan päällä oli tarjolla monenmoista ohjelmaa, mm. erilaisia visailuja, mahdollisuus heittää vinkukanaa jättiläisritsan avulla, pelata frisbeegolffia, petanqueta tai kokeilla vaikkapa kullanhuuhdontaa. Kaikille oli tarjolla kalakeittoa ja pienellä rahalla sai ostaa kahvia, mehua, makkaraa, hattaraa, yms.

Tietokilpailujoukkueessa olisi pitänyt olla molempia sukupuolia, mutta meidän miehet oli pelaamassa lentopalloa, joten saimme armahduksen ja osallistuimme naisjoukkueen voimin. Juontajana oli sama outoon valkoiseen asuun pukeutunut mies, toki nyt vaatetus oli kasvanut turbaanilla ja kevyillä kangashousuilla. Meidän joukkueelta kysyttiin Turku-aiheisia kysymyksiä ja turkulaisilta Rauma-aiheisia kysymyksiä. Kisa alkoi niinkin vaikealla kysymyksellä meidän osalta, että miten määritellään ”täl puol jokkee”. Toisille helppo, meille ei niinkään. Joukkue heitti erinäisiä vaihtoehtoja, mutta onneksi päädyimme vastaukseen; täl puol jokkee on kirkon puolella. JES! Pistetili oli avattu. Turkulaisten kysymys mitä ovat Lonsi, Äyhö, Komppi ja Lajo, tuntui naurettavan helpolta, mutta sehän olikin pelin idea. Kisa oli erittäin tiukka, mutta onneksi saimme vähän lohdutusta lentopallotappion jälkeen, sillä voitimme turkulaiset tietokilpailussa plus pisteen erolla.

Tietokilpailun jälkeen ehdin vielä Anna Duuni -veneristeilylle. Vene teki noin 45min matkan ja palasi takaisin lähtölaiturille. Onneksi keli suosi meitä ja oli ihana istua veneen kannella, nauttia merestä, ympärillä olevista saarista ja ylipäätään luonnosta, rauhallisuudesta. Laituriin ei tosin päästy takaisin kertayrityksellä, kun tultiin liian lujaa ja väärässä kulmassa, joka johti siihen, että myöhästyimme hieman bussista. Onneksi asiasta oltiin tietoisia, siitä informoitiin ja kävelimme hyvillä mielin takaisin bussiin valmiina kotimatkaan.

Matkalla kotiin päin n. 10km ennen Laitilaa kuului korvia huumaava pamaus ja takaoven raoista alkoi nousta sauhua. Rengas kirjaimellisesti räjähti juuri siitä minun alapuolelta, minusta johtumattomista syistä kylläkin. Bussin takana ajoi sattumalta palolaitoksen johtoauto, joka pysähtyi kyselemään ja katsomaan, onko kaikki kunnossa. Tässä vaiheessa kuski oli kuitenkin jo ehtinyt tehdä yhden jos toisenkin puhelinsoiton. Laitilasta oli tulossa renkaanvaihtaja. Tuuriakin kuulemma oli, kun räjähtänyt rengas ja vääntynyt metalli ei ollut katkaissut ilmausputkea, jolloin olisi ollut ratinkin takana tekemistä, että olisi saanut auton pysäytettyä turvallisesti.

Jälleen piti hehkuttaa sitä, että onneksi paistoi aurinko. Ei tarvinnut bussissa odottaa ja kyhjöttää, vaan suurin osa vaelteli ja sosialisoi ulkona. Yksi meni ohjaamaan liikennettä, pahassa paikassa kun oltiin ja pakko sanoa, että hyvää työtä tekikin. Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen saapui Vianorin auto. Siellä se mies makasi bussin alla asetellen paineilmalla toimivaa tunkkia paikoilleen. Ei kestänyt kauaa, kun räjähtänyt rengas oli otettu pois ja uusi oli tilalla. Näytti jo siltä, että vajaalla tunnin odottelulla päästäisiin jatkamaan matkaa. Mutta sitten… Kompura sanoi sopimuksensa irti. Mitään ei tapahtunut, vaikka suhina kävi. Ei siis saatu tunkkia pois, uuden renkaan pultteja varmistettua eikä ilmaa renkaaseen. Hetken päästä Vianorin auton ympärillä parveili toistakymmentä miestä, kaikki kompuraa ihmetellen. Mutta ei auttanut, korjaaja teki pienen puhelun, jonka jälkeen odoteltiin toista autoa, joka toi ilmaa. Vihdoin ja viimein päästiin jatkamaan matkaa kotia kohti.

Perillä oltiin klo 17.30, kaksi tuntia siis suunnitellusta aikataulusta myöhässä, mutta asia ei tuntunut ketään haittaavan. Muutama oli toki renkaan räjähdyksen jälkeen saanut toisen kyydin ja olivat jatkaneet omilla kyydeillään takaisin Raumalle. Mutta ainakin oli mieleenpainuva matka ja kaikesta huolimatta matkaajat poistuivat bussista hymyssä suin. Rapatessa roiskuu ja reissatessa tapahtuu!

~ JP, Mediapaja ~