OppiQ ja mediapaja kävivät Porissa

Ja taas oli bussi täynnä, vaikka Poriin lähdettiin (pakollinen piikki). Niin täynnä, että Rauman Seudun työttömien mediapajaihmisten piti tunkeutua henkilöautoon. Päivämäärä oli 21.3.

Matka

Radion sijaan saimme nauttia elävästä puheesta. Siivosen Ville, jota myös ansiokkaasti radioon haastateltiin, piti tunnelman korkealentoisena. Jottei taivastelu jäisi monologiksi, minä kuskina heitin väliin kannustavia toteamuksia kuten: ”…mä yritän ajaa tässä”, ”kato, typerä ohitus!” ja ”juu, näin on mutta perheen ideologinen ilmasto on joka tapauksessa kyseenalaistettava vaikka olisikin luovalla pohjalla”.

Poriin ajaminen on yleensä ihan nautittavaa, ellei ole ruuhkaa. Silloin jää kaipaamaan niitä ohituskaistoja. Tie on kohtuu suora ja vie perille vaikkei haluaisikaan. Tässä tapauksessa mieli oli uteliaana siirtynyt Poriin, varsinkin Yle Pori studioon: äänitys, videolaitteet, miten he ylläpitävät luovaa ilmapiiriä.

Jonna, meidän takapenkin valvova korva, tokaisi perillä Porin nuortenpajan parkkiksella: ”ei tässä mitään musiikkia tarvinnut, oli ihan tarpeeks huvittavaa kuunnella teitä.”

Hieno homma.

Porin Nuorten Työpaja

Pihalle meitä tervehti nuolenpään muotoinen pintakaluttu purjevene. Se oli kaunis muoto ja mietin onko sekin jokin projekti.

Maarit Salokangas toivotti tervetulleiksi ja mainitsi että sana ”nuorten” työpaja ei aina pidä niinkään paikkaansa vaan rakennuksella työskentelee ihmisiä teinistä viisikymppisiin.

Mieleen jäi myös mediapajan Satakunnan Kansan johdannainen, eli ”Pajakunnan Kansa”. Kävin tätä kirjoittaessani lukaisemassa niitä ja täytyy sanoa että hyvistä aiheista aitoja juttuja. Upeaa että tällainen tilaisuus tarjotaan monitaitoisille nuorille.

Mediaporukka näytti asialleen omistautuneilta ja ahkeruus ja mielenkiinto alaan näkyivätkin selvästi. Heidän ohjaajansa ehdottikin yhteistyötä Rauman Seudun Työttömät ry:n mediapajan kanssa, jokin yhteinen projekti kenties. Jää nähtäväksi.

Varsinainen mielenräjäyttäjä löytyi kädentaitopajasta. Suurella taidolla ja intensiteetillä tehdyt maalaukset ja piirrokset saivat monet meistä huokailemaan. Ne värit, ne linjat, ne tunteet. Kateeksi kävi – suoraan sanoen. Joku tokasi: ”Nämä kuuluisivat suoraan taidegalleriaan”.

Mutta ehkä se olikin seuraava paja joka sai, varsinkin muutaman naispuolisen vierailijan, huokailemaan vielä syvemmin. Jouni ”Jonttu” Virta Dingon riveistä vetää bändityöpajaa. Eräs naisista haaveili ääneen nimmarista poskella. Tarjouduin kysymään asiaa Jontulta, mutta minut vedettiin takaisin. Paperille ne hoituivat sitten.

Varaosapankki oli täynnä. Vanhoja ikkunanpokia, elämää nähnyttä rakennustarpeita ja koriste-esineitä, ovia. Siellä ymmärsi Työpajan osoitteen: Veturitallintie.

Pihamaalla jähmettyneeseen asentoon jäänyt veturinkääntökone oli kuulemma toimiva. Siinä sillalla perinteinen yhteiskuva.

Porin Seudun Työttömät ry

Ruokailu, päivän yksi odotetuimmista hetkistä, toimitettiin Pori Seudun Työttömät ry:ssä. Listalla oli kalaa ja kasvisgratiinia. Seiti oli maustettu harvinaisen hyvin, se maistui. Samalla pääsimme aikamatkalle; ikkunasta avautui satavuotiaiden rakennusten kattoja.

Tilojen näennäisestä pienuudesta huolimatta Porin Työttömillä tapahtuu monenlaista toimintaa: valokuvakerho, sukututkimus, akkakerho ja ATK-kerho. Löytyvät myös kirpputori, pukuvuokraamo, kivipaja, myymälä, kahvila ja EU –ruokajako. Kiitos maittavasta lounaasta.

YLE Pori

Urheiltuamme portaat ylös, heti kysyttiin kuka on joukon puheliain. Ville. Ei ollut toista kysymystä. Ohimennen bongasin ”the Wall of Fame -seinältä raumalaisen kirjalijijan Tapio Koivukarin nimen.

Itse paikka oli täynnä teknologiaa, mutta siitä huolimatta ihmiset tuntuivat levollisilta. He tietävät mitä tekevät. Tussitaululla luki omituisia fiilissanoja, tuolit kannattelivat töihinsä uppoutuneita toimittajia.

Jakauduimme äänitysstudion reunoille V. Siivonen istuutui, toimittaja seisoi. Hipihiljaisuus laskeutui kun hän aloitti: Rauman Seudun Työttömiltä olemme saaneet Ville Siivosen vieraaksi… ja sitten muutamia kysymyksiä, joihin yhteisöpedagogiopiskelijamme vastasi vallan luonnikkaasti.

Se meni loistavasti. RST ry:n youtube-kanavalla on videonpätkä haastattelusta.

Vastaava tuottaja Soila Ojanen kertoi kattavasta työstä, jota värittää tiukka huumori. Yksi sen kukista liehui erään pöydän yllä, Rauman Lukon lippu. Siitä on kuulemma käyty keskustelua tunnesävytteisesti, ylipäätään nämä ”keskustelut” pitävät mielet virkeinä. Tapasimme myös pakutoimittajan. Hän ajelee ympäri maakuntaa pakettiauto täynnä äänitys ja videointitekniikkaa mukaan lukien editointivälineet. Yhden miehen show siis.

Ja tulihan se google-huone ilmi. Nimi tulee Googlen toimiston leikkisästä ja vapaasti assosioivasta sisustuksesta, jossa rentoudutaan ja heitellään ideoita. Tässä vastaavassa huoneessa oli kuntopyörä, riippukeinuja, säkkituoleja ja tietysti hervoton tussitaulu.

Lähtiäislahjoiksi saimme tikkarit, paluumatka oli makea!

mediapaja/TL