SuomiAreenan Kansalaistorilla 16.7 JYTRYn teltalla kävi vilske sateisesta ilmasta huolimatta. Hieman epäilimme etukäteen, josko kukaan olisi kiinnostunut kertomaan meille mitä työ oikeasti merkitsee?
Pohdimme tarkkaan sitä, miten ohikulkijoiden huomio saataisiin kiinnittymään telttamme tarjontaan ja miten heidät saataisiin kertomaan omista kokemuksistaan, hyvistä tai huonoista.
Epäily oli turhaa. Kaikilla niillä ihmisillä, joilta saimme haastattelun, oli paljon kerrottavaa.
Aloitimme kysymyksen sanoin: ”Mitä työ sinulle merkitsee?”. Vaihtoehdoiksi annoimme muutamia sanoja kuten vapaus, turva, toimeentulo, työtoverit ja pakkopulla.
Kuten voit arvata, viimeksi mainittua ei kukaan valinnut. Työ siis on tärkeää! Toinen kysymys oli: ”Oletko tyytyväinen työhösi?”. Se oli jo kysymys, jonka vastaamiseen meni hieman kauemmin ja vastaus oli selittelevämpi. Ensin kaikki sanoivat, että kyllä minä olen tyytyväinen, mutta vastauksen edetessä huomasimme useimpien kohdalla, ettei työ ihan vastannut odotuksia ja puutteita alkoi olla enemmänkin.
– Työnantaja ei arvosta minua. – Palkka on huono! – Työilmapiiri on heikkoa! – Minut irtisanottiin koska yritys teki konkurssin! – Työtehtäväni lopetettiin ja minua ei tarvittu enää! -Työ oli raskasta en jaksanut! – Vaihdoin ammattia koska entinen työ ei enää kiinnostanut. – Sairastuin masennukseen enkä enää kelvannut työnantajalle! – Olin liian vanha!
Työ siis on tärkeä elinehto. Se on selvää, mutta edellytykset sen tekemiselle on kovat.
Positiivisia vastuksia olivat: – Saan kehittää työtäni. – Palkka ei ole niin tärkeä kuin arvostus. – Työ on vaativa mutta haastava. – Tunnen itseni tarpeelliseksi. – Tulen kuulluksi. Vastauksien erilaisuudesta voi päätellä monia asioita, mutta yksi nousi yli muiden. Tulen kuulluksi, siis arvosta minua!
SuomiAreenan Kansalaistorilla tiistaina 16.7 kävi enimmäkseen ihmisiä, jotka olivat eläkkeellä ja työurat olivat täynnä. Heidän kokemuksensa työelämästä olivat täysin erilaisia kuin nyt työssä olevilla. Yleisesti lause alkoi sanoilla ”Minun ei koskaan ole tarvinnut olla työtön”, joten kokemusta työttömän arjesta ei ollut. Silti mielipiteitä työttömyydestä ja sen syistä löytyi varsinkin niiltä, jotka eivät työttömyyttä olleet kohdannet. Hyviä neuvoja tuli roppakaupalla mutta ymmärrystä hyvin vähän. Syitä työttömyyteen ei jaksettu pohtia, mutta laiskuuteen, osaamiseen, helppoon elämään, sosiaalitukien shoppailuun, tyhmyyteen, omaan syyhyn ja vielä maahanmuuttoonkin viitauksia tuli runsaasti.
Väistämättä tuli ajatus että, sukupolvien välinen ero tulee kokemuksesta, nopeasta kehityksestä, muuttuvasta maailmasta, digitalisaatiosta ja sanoista ”Ennen oli paremmin kuin nyt”!
Mitä siis uuden sukupolven tulevilta työntekijöiltä vaaditaan ja mihin heidän pitää varautua ja taipua? Tarvitsevatko he keppiä vai porkkanaa, aktiivimallia vai kannustinta?
Minun työni muuttuu, tunnen sen luissani ja ytimissäni, se on fakta ja minun on syytä muuttua mukana. Muuten minulle käy kuin entiselle enolle, joka putosi veneestä ja jäi rannalle ruikuttamaan.
Ilse Vauhkonen Tuire Vanhakartano
hankevastaava/puheenjohtaja mediapajaohjaaja
Rauman Seudun Työnhakijat ry Rauman Seudun Työnhakijat ry
Users Today : 581
Users Yesterday : 513
This Month : 1094
Total Users : 762296