Juhannuksen historiaa ja nykypäivää

Kuvituskuva

Juhannuksen historiaa

Juhannusta vietettiin Suomessa alun perin Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Ukko eli Ukko ylijumala on suomalaisten ja karjalaisten muinainen sään ja sadon sekä ukkosen jumala.

Juhannuksena päivä on pitkä ja luonto on kauneimmillaan. Keskikesällä luonto elää samanlaista murrosvaihetta kuin sydäntalvella. Vanhan käsityksen mukaan luonnon voimat ovat tällaisina aikoina vahvimmillaan, jolloin ne voivat myös vaikuttaa eniten ihmisiin.

Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin ”pesässä”, eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea ja päivät jälleen lyhetä. Pesäpäivinä tapahtuva kosminen suunnanmuutos on koettu taianomaiseksi tilanteeksi, jolloin pahojen henkien ja kummitusten on uskottu nousevan esiin ja liikkuvan vapaina maan päällä. Juhannuspäivä oli suotuisa myös enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea.

Juhannusta vietettiin alun perin vuoden pisimpänä päivänä, mutta katolinen kirkko siirsi juhlapäivän 400-luvun alkupuolella kesäkuun 24. päivään ja nimesi sen puoli vuotta ennen joulua syntyneen Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Juhlan nimeksi vakiintui ajan myötä juhannus, joka on Johannes-nimen vanha muoto. Samalla kirkko halusi antaa uuden, kristillisen merkityksen Euroopassa yleisesti vietetylle keskikesän juhlalle. Juhannuspäivää vietetään Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20.–26. päivälle osuvana lauantaina. Aiemmin juhannusta vietettiin viikonpäivästä riippumatta 24. kesäkuuta, Suomessa vuoteen 1954 ja Ruotsissa vuoteen 1952 saakka. Esimerkiksi Norjassa, Virossa ja Latviassa juhannusta juhlitaan edelleen aina 24. kesäkuuta.

Juhannus on myös Suomen lipun päivä. Suomen lipun juhlapäivän ajankohtaa pohdittiin vuonna 1926. Kirjailija Maila Talvion ehdotus juhannuspäivästä voitti. Viralliseksi liputuspäiväksi juhannus tuli vuonna 1934.

Kuvituskuva

Koristeet

Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin suursiivous, jonka jälkeen laitettiin jo pestyt matot lattioille ja aloitettiin koristelu. Muinaisina aikoina juhannusaattona tuotiin pirttiin, kamariin, aittoihin ja luhtiin oksia ja lehviä, joilla uskottiin olevan tavallista enemmän hedelmällistä ja kukoistavaa voimaa. Seinät koristeltiin pihlajanoksilla, Pohjois-Suomessa kukkivilla tuomenoksilla. Seinille ja ikkunoille aseteltiin kukkaseppeleitä. Lattioille koottiin haavan- ja pihlajanlehdistä kasoja, joissa lapset leikkivät kissojen ja koirien kanssa. Lehvät kerättiin aattoiltana ja koristelu tehtiin valoisan juhannusyön aikana. Niillä uskottiin olevan oma voimansa – jos niitä turhanpäin taitteli, sai surua ja murhetta osakseen. Karjalassa Uhtualla sanottiin, että juhannuskoristeita ei saanut taittaa rauta-aseella, vaan ainoastaan käsillä.

Pohjanmaalla on ollut käytössä juhannuskuusi, joka eroaa joulukuusesta siinä suhteessa, että kuusi karsittiin latvatupsuun asti. Kuusi sai seistä pihalla ainakin kekriin saakka syksyllä, joskus jopa seuraavaan juhannukseen. Kainuussa oli tapana, että juhannuspuu hakattiin ja pilkottiin kekriaamuna uunipuiksi.

Koko maassa on ollut tapana koristella rapunpielet nuorilla juhannuskoivuilla. Länsi- ja Pohjois-Suomessa tehtiin lisäksi pihaan koivuista lehtimajoja eli tarhoja.

Osansa koristeluista saivat myös karja ja paimenet. Etelä-Savossa ja Itä-Hämeessä kiedottiin aattona kaisloista »liuhtoja», jotka koristeltiin kieloille ja sidottiin lehmän sarviin. Liuhta peitti lehmän silmät, ja sanottiinkin, että jos lehmä osaisi kulkea juhannuksena kotiin silmät peitettynä, osaisi se myöhemminkin eikä jäisi »metsänpeittoon». Liuhdat laitettiin muiden lehvien tavoin talteen juhannuksen jälkeen ja syötettiin lehmille poikimisen jälkeen tai muina merkkipäivinä, kuten jouluna.

Juhannussalko

Ahvenanmaalla ja suomenruotsalaisella rannikkoalueella on pystytetty juhannussalkoja (midsommarstång eli majstång), joka koristellaan lehdin ja kukin. Salkojen on ajateltu kuuluneen skandinaaviseen pakanalliseen hedelmällisyysriittiin. On myös esitetty, että keskiajan Hansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopassa vappuna pystytettäville saloille.

Juhannushäät

Juhannus on ollut Suomessa aiemmin vilkkainta avioliittoaikaa, mutta nykyisin juhannushäät ovat harvinaisempia. Talonpoikaiskulttuurissa häitä vietettiin tavallisesti satovuoden lopussa eli syksyllä. 1800-luvun alussa ajankohtana yleistyi kesäkuu, koska maataloustöissä oli tuolloin väliaika. Varsinaisesti kesähäät yleistyivät vasta 1900-luvulla.

Kuvituskuva

Juhannuskokko

Juhannuskokkojen polttaminen liittyy keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä ja pohjoisissa osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan. Aikaisemmin maan länsiosissa poltettiin ennen juhannusta helavalkeita ja pääsiäiskokkoja. Jälkimmäinen perinne elää edelleen Pohjanmaalla. Myös syksyllä mikkelin tai kekrin aikaan poltettiin kokkoja. Kokkojen on joskus selitetty liittyvän auringonpalvontaan, useimmin niiden on katsottu liittyvän satoisuuden sekä karjan ja ihmisten menestyksen tuottamiseen sekä pahan torjuntaan.

Tulien polttaminen oli suuri kansanjuhla lauluineen ja tansseineen. Kylät kokosivat kokon useimmiten vakituiselle paikalle mäelle, aholle, saarelle tai rantaan. Koko kylä osallistui kokon rakentamiseen. Kokkoon kannettiin muun muassa tervatynnyreitä ja rakentaminen saatettiin aloittaa viikkojakin etukäteen. Kokoille saapuivat nuoret ja vanhat tanssimaan ja juhlimaan. Sytyttäminen oli kylän vanhimpien miesten kunniatehtäviä, ja se saatettiin tehdä helavalkean tavoin perinteisin menetelmin eli kitkatulena. Kokon luona laulettiin ja tanssittiin, miehet saattoivat juhlistaa hetkeä ampumalla luodikoillaan ilmaan. Kokon napapuun kohtalosta pääteltiin kylän tai talon tyttöjen naimaonnea. Jos puu jäi puoleksi palaneena pystyyn, jäi kylään vanhapiikoja. Jos se paloi ja kaatui, tiedossa olisi häitä.

Kuvituskuva

Muut perinteet

Juhannussaunassa käytiin jo päivällä, jotta illalla oltaisiin puhtaina valmiina vastaanottamassa yötöntä yötä. Juhannussauna saatettiin koristella juhannuskoivuin tai tuorein lehvin.

Juhannusaattosaunaan jokainen vei saunaan uuden vihdan, jolla kylvettiin vain kerran. Kankaanpäässä juhannusvihta tehtiin katajasta sekä lepän, koivun ja haavan lehvistä. Kutakin lehvää piti olla seitsemän, se toi terveyttä. Vihtoja myös heitettiin saunan jälkeen katolle ennustamista varten samaan tapaan kuin helluntaina.

Perinteiset juhannusruoat on valmistettu maidosta, muun muassa erilaisia juhannusjuustoja. Keski-Pohjanmaalla on keitetty makeaa punertavaa juhannusjuustoa.

Nuoret miehet kulkivat juhannusyönä konttien kanssa talosta taloon lehviä viemässä. Vastalahjaksi he saivat talon tyttären valmistamaa juustoa. Juuston valmistaminen vaati huolellisuutta ja kärsivällisyyttä, joten siitä voitiin myös päätellä tytön luonnetta mahdollisena tulevana aviopuolisona.

Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Me emme kuitenkaan suosittele tämän tavan ylläpitämistä (kirj. huom.).

Kuvituskuva

Juhannustaiat

Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia juhannustaikoja. Tunnetuimpia ovat erilaiset lemmentaiat. Taioilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. Juhannustaioista monet tehtiin alasti. Naimaikäiset tytöt koettivat saada selville tulevan sulhasensa esimerkiksi kiertämällä kolmesti saunan ympäri ja kurkistamalla lakeisesta sisään tai katsomaan keskiyöllä alastomana lähteeseen. Juhannussaunassa valmistauduttiin houkuttelevammaksi kosinnan kohteeksi lukemalla loitsuja ja kylpemällä kukista tehdyllä vastalla. Juhannuspäivä oli suotuisa enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea. Kaikenlaiset oudot tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. Aaveiden ajateltiin vaeltavan ja aarnivalkeiden palavan.

Lemmentaiat

Kokolta palatessa tytöt vierittelivät alastomina mieluisan pojan kotitalon ruispellossa. Kun poika sitten söi pellon leipää, nousi häneen lempi. Kun käytiin nukkumaan, tyynyn alle saatettiin laittaa jotain erityistä, minkä seurauksena unessa näki tulevan elämänkumppaninsa. Jos esimerkiksi aattoyöksi asetti sitomattoman vastan tyynynsä alle, näki yöllä tulevan puolisonsa sitovan sen. Tulevansa puolisonsa saattoi myös nähdä, jos keskiyöllä kiersi kolmasti saunan, kaivon, pohjoiseen virtaavan lähteen tai muun erityisen paikan.

Juhannuksena neidot saattoivat myös turvautua vanhojen tietäjänaisten apuun naimaonnea parantaakseen. Tietäjien suorittama lemmennostatus sisälsi erilaisia vedellä valeluja, saunotuksia kukka- ja lehvävastoilla ja loitsimista. Keskikesän kasteen uskottiin olevan erityisen väkevää ja sitä pyrittiin keräämään talteen ennen auringonnousua. Kaste paransi muun muassa silmäsairauksia ja korvakipua sekä edisti hedelmällisyyttä. Kaste kohensi myös kauneutta. Jos ennen auringonnousua pesi kasvonsa kasteella, koko suvena ei ruskettunut.

Sato ja karja

Maan hedelmällisyys on keskikesän öinä voimakkaimmillaan. Oman talon viljelyksille voitiin hankkia osa naapurin pellon runsaudesta. Tämä tapahtui ottamalla tietyin menoin osa toisen kasvuista, esimerkiksi kolme tähkää, ja siirtämällä ne omaan peltoon. Näin pellon onni ja menestys seurasivat mukana. Voitiin myös kerätä kankaaseen kastetta naapurin pelloilta ja puristaa se omaan peltoon.

Savossa ja Karjalassa oli tapana valmistaa aattoillaksi puuroa, jonka koko perhe söi kesantopellolla risukarhin päällä. Ennen ruokailua annettiin jokaisen lehmän maitoa sekä lusikallinen puuroa pellolla olevalle kivelle. Tämä takasi koko vuodeksi hyvän karjaonnen ja viljaonnen kesannolle. Sanottiin, että myöhempinäkään aikoina vanhat eivät tohtineet lähteä kokolle ennen uhriaterian syömistä, jotta karjaonni ei pilaantuisi.

Onni

Tulevaa onnea voitiin ennustaa juhannusyönä monilla tavoilla. Eräs tapa oli sitoa kolmen rukiinoljen kolmanteen solmuun lanka: yhteen punainen, yhteen valkoinen ja yhteen musta. Juhannusaamuna ennen auringonnousua käytiin katsomassa, mikä olki oli kasvanut eniten. Jos eniten oli kasvanut punainen, se tiesi iloa ja hyvää vuodentuloa, jos valkoinen, tavallista vuodentuloa, jos musta, tiesi surua ja huonoa vuodentuloa.

Vanhoja taikoja juhannukseksi

  • Yleinen nykypäiviin säilynyt taika on tapa laittaa paikkakunnasta ja perinteestä riippuen juuri tietty määrä, esimerkiksi seitsemän tai yhdeksän erilaista kukkaa tyynyn alle juhannusyöksi. Nukkuessa pitäisi sitten aviopuolison ilmaantua unessa.
  • Toinen yleinen taika nykyisin on kävellä juhannussaunan yhteydessä takapuoli edellä kohti puupinoa. Mihin halkoon takapuoli osuu, sellaisen rakastajan saa. Jos halko on halkaistu, se on toisen naisen varattu mies tai leski, ja jos puu on kokonainen, mies tulee täysin omaksi.
  • Katsottaessa kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näkee tulevan puolison.
  • Saniaisen, kukattoman itiökasvin, saattoi uskomuksen mukaan nähdä kukkivan vain Juhannusyönä. Silloin kukka piti kiireesti poimia. Kukka toi poimijalleen taikavoimia. Juhannuksena kukkivaan saniaiseen liittyviä uskomuksia on tunnettu paljon myös Baltian maissa.
  • Jos juhannusyönä liikkui metsässä, saattoi joskus nähdä virvatulen palavan. Sen alta löytyisi aarre.
  • Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä.
  • Iivananpäivää (= juhannus) vasten yöllä kokon polttamisen perästä naimakuntoiset ja -haluiset tytöt vierittelivät alastomina poikatalojen ruispelloissa, jotta näiden talojen pojat rupeaisivat heitä armastelemaan.
  • Kun juhannusaattoyöksi panee sitomattoman vihdan tyynynsä alle, näkee tulevan puolisonsa yöllä sitovan sen.
  • Kun juoksee alasti saunasta tullessaan juhannusyönä ruisvainion ojia, niin yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan.
  • Kun juhannusyönä kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan alastomana, niin kolmannella kerralla tulee sitten se tuleva elämänkumppani vastaan.
  • Tulevan puolisonsa näkee, kun menee juhannusyönä kosken keskelle vesikivelle istumaan ihan alasti, ainoastaan olkiside vyönä.
  • Jos juhannusyönä tyttö lakaisee makuuhuoneensa lattian ilkosen alastonna punainen rihma vyötäisillä, niin hänen sulhasensa haamu tulee häntä tervehtimään.
  • Tulevan puolison voi nähdä juhannusyönä unessa, jos on laittanut tyynynsä alle yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen.
  • Tulevasta sulhosta voi uneksia myös vasemman jalan sukka väärin päin jalassa.
  • Tulevan sulhon voi nähdä, jos kello 12 juhannusyönä kiertää saunan kolmesti ja katsoo sitten luukusta sisään tai kurkistaa alastomana lähteeseen. Jos turvaudut saunatemppuun, varaa sulholle jokin lahja, sillä muuten pahat voimat uhkaavat.
  • Mihin suuntaan juhannuskokon kärki kaatuu, sillä suunnalla oleva talo saisi pian naitettua tyttärensä.
  • Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka pääsee pian naimisiin.
  • Juhannuskokon poltettuaan hyppäävät tytöt lempeään nostaakseen kokon savun yli.
  • Kun juhannusyönä asettaa peilit vastakkain ja toiseen peiliin katsoo, näkee toisesta peilistä tulevan sulhasensa/morsiamensa.
  • Kun juhannussaunan jälkeen heittää saunavastan saunan katolle, niin siitä suunnasta, mihin vastan pää (puinen osa) osoittaa, tulee heittäjälle sulhanen.
  • Kun juhannusyönä asettaa tyynynsä alle ennen nukkumaan menoa seitsemän erilaista kukkaa, jotka on poimittu seitsemältä eri niityltä, tulee yöllä unessa tuleva sulhanen tervehtimään.
  • Juhannusaattona pitää virsikirja kädessä juosta seitsemän kertaa myötäpäivään pihan suurimman kiven ympärillä. Kun kivelle juhannusyönä palaa, näkee tulevan sulhasensa.
  • Neito voi kuunnella juhannusyönä käen kukuntaa. Niin monta kertaa kuin kukahtaa, niin monta vuotta on sulhasen löytymiseen. Jos ei kuku lainkaan, tulee sulho vielä samana vuonna.
  • Jos juhannusyönä kerää seitsemän kukkaa/yrttiä ja ylittää seitsemän aitaa ja nukkuu kukat tyynyn alla, niin unessa näkee tulevan sulhasen/morsiamen.
  • Kun tehdään juhannusyönä heiniä, annetaan niiden olla juhannusyön kasteessa, ja sitten annetaan ne lehmien eteen mikonpäivänaamuna, niin lehmät ovat kovin lihavia ja lypsävät paljon koko talven.
  • Jos millä pelillä haluaa opetella soittamaan, niin pitää ottaa se peli ja juhannusyönä yksin mennä sellaisen kosken luo, joka on vähintään 2 km:n päässä lähimmästä asumuksesta. Kun sitten istuu kosken kivelle, niin kyllä tulee opettaja.
  • Kun menee nukkumaan sellaiseen paikkaan, jossa ei ole ennen nukkunut, pitää ottaa kolmesta eri puusta oksa, panna tyynyn alle ja sillon näkee tulevia asioita.
  • Saadakseen itsensä pakkasta kestäväksi pitää juhannusta vasten pestä itsensä kolmella lähteellä. Niiden lähteiden pitää olla kyntämättömällä maalla.
  • Haltijat kuivaavat juhannusyönä maan sisässä olevien aarnihautojen aarteita ja polttavat silloin valkeita aarnivalkeita hautojen päällä. Kun pääsee niin likelle haltijaa, että saa sille jotakin sanottua, pääsee aarnihaudan omistajaksi.

Moderneja juhannustaikoja

  • Ota itsestäsi selfie ja julkaise se kuvienjakopalvelu Instagramissa. Se, kenen jakaman selfien näet tämän jälkeen Instagramissa ensimmäisenä, on elämäsi suuri rakkaus.
  • Lähetä saunassa Facebook-kaveripyyntö seitsemälle henkilölle, joita Facebook ehdottaa sinulle kaveriksi (eli henkilöille, jotka löytyvät otsikon ihmisiä, jotka saatat tuntea alta). Se, joka hyväksyy sinut FB-kaveriksi ensimmäisenä, vie sinut vihille.
  • Etsi Pinterestistä seitsemän erilaista kukkaa. Muista olla puhumatta, sillä höpöttäminen rikkoo taian. Laita puhelin tyynysi alle yöksi. Ihminen, josta näet unta, on tuleva puolisosi. (Huom! Älä kuitenkaan koskaan laita latauksessa olevaa puhelinta tyynyn alle!)
  • Etsi YouTubesta video juhannuskokosta. Laita puhelin maahan ja video pyörimään. Kieri puhelimen päältä seitsemän kertaa alasti. Houkuttelevuutesi puolisona lisääntyy huomattavasti.
  • Kieri mökkipihassa seitsemän kertaa alasti ja hyppää kolmen mölkkypölkyn yli. Katso sitten peiliin – näet siellä sen kasvot, kenen kanssa tulet viettämään loppuelämäsi.
  • Poimi seitsemän kukkaa (tai oikeastaan yksikin riittänee) ja pane ne tyynynalusen sijaan potentiaalisen kumppanin käteen. Perinteistä, mutta taianomaista. Jos saat kiitokseksi hymyn, olet jo pitkällä.
  • Paista seitsemän makkaraa ja tarjoa ne seitsemälle potentiaaliselle kumppanille. Se, joka kiittää sinua ennen kuin tuhoaa herkkumakkaran, on tuleva sulhasesi. Tai no – ainakin paras seitsemästä ehdokkaasta.
  • Jos juokset kymmenen kertaa juhannusyönä mökkisi ympäri, niin viimeistään kahdeksannella kierroksella ymmärrät, että talvella voisi tehdä muutakin kuin katsella Netflixiä.

    Ja vielä se kaikkein paras taika:

    Jos hypit koko juhannusaaton yhdellä jalalla et luultavasti kärsi suurtakaan krapulaa seuraavana päivänä.

Lähteet:
Taivaannaula, Anssi Alhonen
Wikipedia
Kirjoittajan omat arkistot

Rauman Seudun Työnhakijat ry toivottaa hyvää juhannusta!

Kuvituskuva
wpChatIcon